Aluksi pitää selvittää, onko toiminta elinkeinotoimintaa, muuta tulonhankkimistoimintaa vai harrastustoimintaa. Elinkeinotoiminnalla on vakaa tulonhankkimistarkoitus, eli siitä odotetaan realistisesti saatavan enemmän tuloja kuin menoja, ainakin pitkällä aikavälillä. Ehdot, joiden perusteella asiaa tarkastellaan:

• ansiotarkoitus, voiton tavoittelu (pitää aina toteutua)
• taloudellinen riski (pitää aina toteutua)
• toiminnan itsenäisyys (pitää aina toteutua)
• toiminnan laajuus (pääasiallinen toimeentulon lähde)
• toiminnan suunnitelmallisuus (pääsääntöisesti toteuduttava)
• toiminnan jatkuvuus (pääsääntöisesti toteuduttava)

 

Jos edellä mainitut ehdot eivät toteudu, toiminta ei ole elinkeinotoimintaa eikä myyjän tule rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi elinkeinotoiminnastaan! Arvonlisäveroa suoritetaan ainoastaan liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta myynnistä, siis elinkeinotoiminnasta.

Vaikka toiminta ei täytä elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä, voidaan sitä pitää muuna tulonhankkimistoimintana. Muutakin tulonhankkimistoimintaa on harjoitettava vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa, kun taas harrastustoimintaan rinnastettavalla toiminnalla ei ole tällaista tarkoitusta. Toiminta katsotaan muuksi tulonhankkimistoiminnaksi, ellei sitä voida katsoa harrastustoiminnaksi.

Toiminta on harrastustoimintaa, jos

• toimintaa harjoitetaan muutoinkin, kuin tulon hankkimiseksi
• toimintaa ei harjoiteta vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa
• toiminta on vapaa-aikaan kuuluvaa toimintaa, josta ei saada pääasiallista toimeentuloa
• toiminnasta saadut tulot ovat pitkälläkin aikavälillä vähäiset suhteessa toiminnasta aiheutuneisiin menoihin
• tulojen saaminen on toissijaista verrattuna harrastamisen muihin tarkoituksiin

 

Myös ammatillisesti tai laadullisesti korkeatasoinen toiminta voi verotuksellisesti rinnastua harrastustoimintaan, jos toimintaa ei ole harjoitettu vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa. Harrastustoiminnassa tulojen saaminen on toissijaista verrattuna harrastamisen muihin tarkoituksiin.

Toiminnan luonteen selvittämiseksi verovelvollisen tulee esittää tarvittaessa selvitys toiminnan tavoitteellisuudesta ja siihen liittyvästä tulonhankkimistarkoituksesta. Harrastustoiminnan menoista ja tuloista on siksi syytä pitää tarkat muistiinpanot.

 

KULTA- JA HOPEAKOLIKOT, JOILLA EI OLE NUMISMAATTISTA ARVOA

Harrastustoimintaan liittyen kokoelmaasi voi sisältyä sellaisia kulta- ja hopeakolikoita, joilla ei ole lainkaan tai on erittäin vähän numismaattista arvoa. Yleensä nämä kolikot ovat juhlarahoja tai kultakolikoiden osalta ns. sijoituskultaa (kultapitoisuus 0.900 tai yli, raha lyöty 1800 jälkeen ja raha ollut laillinen maksuväline alkuperämaassa).

Mikäli olet hankkinut ne ansiotarkoituksessa, eli odotat niiden arvon nousevan, jotta voit myydä ne voitolla, saatat olla tästä toiminnastasi verovelvollinen. Tällöin verotuksessa voi syntyä luovutusvoittoa, joka on verotettavaa tuloasi. Verotuksessa näitä esineitä ei käsitellä tavanomaisena koti-irtaimistona. Jos siis myyt näitä kolikoita yli 1000 eurolla vuodessa ja saat myyntivoittoa, voitto voi olla verotettavaa pääomatuloasi. Lainsäädäntömme mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa. Periaatteessa siis yhdenkin kolikon myyminen voitolla on veronalaista pääomatuloasi, jos kolikko ei ole osa harrastustoimintaasi.